Random elffikylän lähelle sijoittuu tämä. ^^
***
Nói hoiperteli voimattomana eteenpäin. Auringonvalo siivilöityi lehtipuiden latvustojen läpi pehmeän vihreänä. Poika vilkuili hermostuneena olkansa yli. Olivatko toiset edelleen hänen perässään? Nói heilautti hiuksensa jälleen pois kasvoilta, ryhdistäytyi ja pakottautui jatkamaan vakain askelin. Syy pojan pakoiluun oli yksinkertainen - hän oli erehtynyt pyydystämään pari jänistä toisen lauman alueella. Ongelmaa ei olisi syntynyt jos he eivät olisi sattuneet paikalle pojan ruokaillessa. Hän oli juossut kauan ja tiesi että hänen olisi saatava levätä ja juoda mahdollisimman pian pystyäkseen jatkamaan matkaansa. Hän ei kuitenkaan uskaltanut pysähtyä, sillä ei tiennyt oliko saanut takaa-ajajansa karistettua kannoiltaan ja miten kaukana oli. Nói toivoi että pian tulisi vastaan kylä jossa olisi muitakin kuin ihmissusia - haltiat ja ihmiset kun eivät olleet niin tarkkoja alueistaan.
Poikaa huimasi. Kaikki oli sumeaa ja katseen tarkentaminen hankalaa. Voima tuntui katoavan jäsenistä - se tunne oli kuin tyyntä myrskyn edellä, siitä Nói tiesi että jos rasittaisi itseään vähänkin lisää, hänen susipuoliskoaan voisi olla mahdoton hallita hetkeen vaikka täysikuu olikin kaukana. Vaikka hän ei fyysisesti muuttuisi juuri lainkaan ennen täysikuuta, hänen mielensä saattoi ailahdella rankastikin. Ja poika tiesi tismalleen mihin niin raju selviytymisvietti yhdistettynä hänen ihmispuoliskonsa pelkoon, suruun ja ahdistukseen saattoi johtaa.
***
La Kesä 14, 2008 4:41 pm